luku 7
David nousi ylös ja kompuroi hieman, mutta lopulta sai tasapainonsa hallintaan. Hän otti askeleen eteenpäin ja sitten toisen ja kolmannen. Tiputus ei ollut ilmeisesti murtanut Davidin jalkoja, ja käsiäänkin tämä pystyi liikuttamaan. Niska hänellä tosin oli hieman kipeä, mutta se ei haitannut. Davidin piti vain löytää uloskäynti ja jos mahdollista niin... Enkeli!
Enkelin löytäminen olisi ollut unelma. Enkeli olisi voinut liitää Davidin ulos ja pelastaa tämän hengen. Vaikka kyllä David tiesi ettei enkeleitä ollut olemassa. Vai oliko? Ainakin niin kauniilta enkeli näytti! Se oli kuin sadusta, sen hiukset ja piirteet. Hän oli laiha, kuin mikä, mutta se ei Davidia näyttänyt haitanneen.
Mutta tärkeintä oli kuitenkin löytää turvalinen uloskäynti, tai ainakin turvallisempi kuin edelliset. Niistä kaikista David oli luullut pääsevänsä ulos.
David käveli käytävää pitkin vilkuillen välillä taakseen. Hän ohitti monta pientä käytävää, mutta käytävät olivat liiän kapeita Davidille. Uloskäyntiä oli mahdoton löytää, kellokin oli jo varmaan yli puoli yön ja Davidia väsytti. Hän joutui pysähtymään monta kertaa ja pari kertaa hän istahti maahan ja nojasi sienään.
''Olen kävellyt jo liiänkin pitkään'' Hän tuhahti itsekseen ja hiljaa. Hän ei jaksanut enää jatkaa eteenpäin. Hänen oli jäätävä tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti