hevosen voi viedä veden ääreen, mutta sitä ei voi pakottaa juomaan.
David oli etsinyt käytävän uudelleen ja käveli nyt sitä pitkin. Hänen silmissään näkyi jo punaisena avautuva liikuntasali, jossa hän oli ollut edellisenä päivänä loukussa. Hän arveli, että Cristine olisi häntä vastassa, mutta kun David oli peilin luona, eikä hän edelleenkään nähnyt tätä niin hän luovutti.
Hän raotti peiliä hieman ja astui rohkeasti askeleen eteenpäin. Ylätyksekseen hän osuikin vain maahan, joka oli tasaisena hänen jalkojensa alla. Kun hän oli astunut peilin taakse kokonaan, niin alusta jolla hän seisoi lähti laaskeutumaan alaspäin. David näki samat pienet käytävät ja tylsät harmaat seinät ymprillään. Tila oli silti suuri ja avara.
Vähän ajan pääästä David olikin jo maassa. Ensimmäinen asia minkä hän näki oli Cristinen nuhruiset, mutta kauniit kasvot. Cristine hymyili omaa suloista hymyään ja tarttui Davidia käädestä. Hän oli vahva ja kun hän veti Davidia pienellä polulla niin Davidin täytyi mutkitella, että hhän mahtui kapeista väleistä.
David ei tiennyt minne he olivat menossa, muutta hän luotti Cristineen täysin.
