luku 9
Tyttö oli hyvinkin voinut olla Cristine, mutta kuka Davidin unessa ollut enkeli sitten oli? Hän ei ollut vaikuttanut laisinkaan Cristineltä, vaikka molemmilla oli ruskeat hiuksen ja ohuet kasvonpiirteet. Hän olisi silti voinut olla Cristine.
Davidilla ei nyt ollut aikaa miettiä sitä. Hänen täytyisi nyt lähteä etsimään tyttöä, jonka oli juuri nähnyt. Oli se sitten Cristine tai ei!
David lähti kävelemäään eteenpäin ja hän otti välillä muutaman juoksuaskeleen liukkaalla maalla. Hän päätyi risteykseen, jossa hänen täytyi valita lähtisikö hän pimeällle vai valoisalle polullle. Hän mietti sittä hetken, mutta päätti sitten lähteä pimeälle polulle. Se oli varmasti väärä valinta, mutta hänen oli pakko ajatella tyttöä. Jos hän olisi ollut tämä, niin hän olisi mennyt pimeällle polulle.
David lähti kävelemään eteenpäin pimeässä. Hän ei nähnyt mitään, mutta yritti silti katsoa parhaansa mukaan jalkoihinsa Matka tuntui pitkältä ja sen varrella oli monta ohutta käytävää, joista David ei olisi mahtunut kulkemaan. Ainoastaan tyttö jonka David oli nähnyt niin olisi mahtunut menemään tuon kokoisesta kolosta.
David lähti jatkamaan matkaansa ja näki taas saman tytön varjon. Hän kyyristyi ja laahusti hitaasti tytön luo. Tyttö näytti likaiselta ja siltä ettei ollut käynyt ikinä suikussa. Hänen kasvoissaan oli mustia läikkiä ja palovammoja. Tytön vaatteet olivat likaise ja niistä oli repeillyt paloja. Hänellä oli myös puhjenneet mustat tossut jaloissaan. Hänen jalkansa olivat ruvilla ja ne näyttivät todella kipeiltä.
Tyttö huomasi Davidin ja oli lähdössä pakoon, kun David sanoi rauhallisesti.
''Cristine?''
Tyttö vilkaisi Davidia ja jäi paikoilleen. David katsoi häntä ja tyttökin keskitti katseensa Davidiin. Heillä oli lyhyt katsekontakti, jonka aikana David tajusi kuka tyttö oli! Tyttö oli Cristine. Hän oli todellakin ollut Davidin kanssa samassa koulussa koko ala-asteen. Cristinekin näytti tunnistavan Davidin ja tuli häntä kohti hitaasti. David odotti, että Cristine sanosi jotain, mutta turhaan. Cristinen ilme ei värätänytkän kun hän lähestyi Davidia hitaasti. Hetken David luuli, että Cristine tulisi halaamaan häntä, mutta sitten Cristine nappasi Davidin taskussa olevan tulitikkurasian ja laittoi sen nopeasti reppuunsa. Hän sulki repun ja käänsi selkänsä Davidille. David hätkähti ja koputti tätä olkapäälle.
''Hei! Tunnistat varmaan minut? Olen David... Olin kanssasi samalla luokalla koko ala-asteen.''
David sanoi rauhoittavasti ja katsoi Cristineä. Hän ojensi kätensä Cristinelle ja kuiskasi tämän nimeä hiljaa.
Cristine nyökytteli ja katssoi Davidia olkansa takaa.
''Saanen kysyä.... Poltitko sinää koulumme?''
David kysyi varoen ja katsahti Cristinen reppua.
Cristine avasi suunsa, muttta hänestä ei tullut ääntä. Hän oli hiljaa. Hän nyökkäsi epävarmasti ja näytti siltä, kun hän purskahtaisi pian itkuun. David silitti Cristineä selkään ja sanoi.
''Anna ne tulitikut minulle, niin kukaan ei saa tietää mitään. Ole kiltti. En tahdo pahaa pelastaisin sinut vaan.
Joten kävisikö?''
Tyttö katsoi Davidia piitkään ja hiljaisuus vallitsi huonetta. David alko pellätä,, että Cristine lähtisi juoksemaan, mutta tämä antoikin rasian Davidille ja hymyili hieman. David kiitti Cristineä ja nousi ylös.
David lähti jatkamaan matkaansa ja näki taas saman tytön varjon. Hän kyyristyi ja laahusti hitaasti tytön luo. Tyttö näytti likaiselta ja siltä ettei ollut käynyt ikinä suikussa. Hänen kasvoissaan oli mustia läikkiä ja palovammoja. Tytön vaatteet olivat likaise ja niistä oli repeillyt paloja. Hänellä oli myös puhjenneet mustat tossut jaloissaan. Hänen jalkansa olivat ruvilla ja ne näyttivät todella kipeiltä.
Tyttö huomasi Davidin ja oli lähdössä pakoon, kun David sanoi rauhallisesti.
''Cristine?''
Tyttö vilkaisi Davidia ja jäi paikoilleen. David katsoi häntä ja tyttökin keskitti katseensa Davidiin. Heillä oli lyhyt katsekontakti, jonka aikana David tajusi kuka tyttö oli! Tyttö oli Cristine. Hän oli todellakin ollut Davidin kanssa samassa koulussa koko ala-asteen. Cristinekin näytti tunnistavan Davidin ja tuli häntä kohti hitaasti. David odotti, että Cristine sanosi jotain, mutta turhaan. Cristinen ilme ei värätänytkän kun hän lähestyi Davidia hitaasti. Hetken David luuli, että Cristine tulisi halaamaan häntä, mutta sitten Cristine nappasi Davidin taskussa olevan tulitikkurasian ja laittoi sen nopeasti reppuunsa. Hän sulki repun ja käänsi selkänsä Davidille. David hätkähti ja koputti tätä olkapäälle.
''Hei! Tunnistat varmaan minut? Olen David... Olin kanssasi samalla luokalla koko ala-asteen.''
David sanoi rauhoittavasti ja katsoi Cristineä. Hän ojensi kätensä Cristinelle ja kuiskasi tämän nimeä hiljaa.
Cristine nyökytteli ja katssoi Davidia olkansa takaa.
''Saanen kysyä.... Poltitko sinää koulumme?''
David kysyi varoen ja katsahti Cristinen reppua.
Cristine avasi suunsa, muttta hänestä ei tullut ääntä. Hän oli hiljaa. Hän nyökkäsi epävarmasti ja näytti siltä, kun hän purskahtaisi pian itkuun. David silitti Cristineä selkään ja sanoi.
''Anna ne tulitikut minulle, niin kukaan ei saa tietää mitään. Ole kiltti. En tahdo pahaa pelastaisin sinut vaan.
Joten kävisikö?''
Tyttö katsoi Davidia piitkään ja hiljaisuus vallitsi huonetta. David alko pellätä,, että Cristine lähtisi juoksemaan, mutta tämä antoikin rasian Davidille ja hymyili hieman. David kiitti Cristineä ja nousi ylös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti