Sytyttäjä luku 6

luku 6

Davidin jalka hipoi tyhjää! Hän ei tuntenut mitään jalkansa alla. 

David yritti vielä pysäyttää liikkeensä, mutta turhaan. Hän oli jo ehtinyt nojautua eteenpäin painonsa varaan. Mikään ei voinut enää pysäyttää hänen liikettään. 

David putosi alaspäin pimeään rotkoon. David ei nähnyt jalkoihinsa, joten ei voinut päätellä kauanko pudotus vielä jatkuisi. Sen hän tiesi, että pudotus oli jatkunut jo reilut pari minuuttia. Davidin vauhti oli ehtinyt kiihtyä jo valon-nopeuteen, eikä hän pystynyt pysähtymään. Välillä David näki kapeita käytäviä seinien varrella, mutta ei saanut niistä otetta.

Yh't äkkiä David näki jalkojensa alla valoa. Hän tömähti maahan jalat edellä ja hän liukui mahalleen. Hän ei tuntenut kipua. Ei mitään... Ympärillä vain pimeni! 

David vaipui syvään uneen... Syvään, syvään uneen...

Unessa Davidin eteen ilmestyi enkeli, joka painoi kätensä Davidin otsalle. Enkeli Kietoi harsonauhan Davidin polven ympärille ja laittoi pyyhkeen Davidin niskan alle.

Enkelillä oli tummat suorat hiukset ja kaunis kapea naama. Hänen kasvon piirteensä olivat täydelliset ja hän oli laiha. Hän näytti siltä, ettei olisi koskaan syönyt mitään. Enkeli kulki vaaleassa pitkässä mekossa. Ja hänellä oli yllään pienet siniset timanttikorvakorut. Hänen silmänsä olivat siniset ja hänen ihonsa oli sileämpi kuin sametti.

Enkeli kumartui Davidin eteen ja silitti tämän tummia ja lyhyitä hiuksia. Enkelin silmät eivät värähtäneetkään, vaikka hän istui Davidin edessä yli kymmenen minuutia. 

Hetken päästä enkeli käveli pois. Tai hän pikemminkin liisi pois, niin sulavat tämän liikkeet olivat.
Davidin silmät alkoivat raottua hieman enkelin lähdettyä ja pian ne olivat jo auki kokonaan.
David otti pyyhkeen niskansa alta ja huomasi sen olevan kostea. Hän painoi pyyhkeen vielä otsalleen ja sen jälkeen silitti sillä polveaan. Harsonauha kostui hieman, mutta se ei haitannut Davidia. David oli vielä liiän tokkurassa noustakseen, jotan hän jäi vielä hetkeksi makoilemaan paikalleen...